Viro 28.-29.5.2016
Pikainen yhden yön pyrähdys Viroon tehtiin 9 pyörän voimin. Lauantaiaamu Turussa alkoi aurinkoisena, poikkesimme ”vanhassa” Lahnajärven kahvilassa ja jatkoimme tummien pilvien kanssa Katajanokalle. Aikataulu piti, ei ollut ruuhkia ja rannassa odottivat helsinkiläiset Jukka ja Mari-Anne laivalippujen kanssa. Alunperin piti matka tehdä valkoisilla laivoilla (paremmat aikataulut), mutta keväinen Viro houkuttaa monia ja laivat olivat täynnä. Sama koskee kartanoita/hotelleja. Siispä punaisilla laivoilla ja yöksi Haapsaluun.
Kokoonnuimme ekalla huoltamolla heti rannassa, tankit täyteen halpaa bensaa ja kaupungin pohjoispuolelta etsimme väylän 390-rantatielle. Letka hajosi kolmeen osaan, mutta pian etenimme taas yhtenä joukkona kohti nähtävyyksiä. Tauko ”höga kustenilla” eli korkeat rantakalliot meren äärellä. Tai liuskekiveä se kai Virossa on. Muutama kilometri eteenpäin ja näimme Viron kolmanneksi suurimman vesiputouksen Keila-joessa. Mahtava 6-metrinen putous. Vieressä oli pieni kahvila, mutta lupasin kahvit vasta Padisen kartanolla.
Tiet olivat hyvässä kunnossa. Tähän asti. Yritin hakea tietyöt ennen matkaa, mutta vasta reissun jälkeen löysin oikean sivun (www.mnt.ee). Siispä ajoimme 10 km melko kuoppaista perusparannushanketta. Opiksi tästäkin. Ja ne kahvit. Kartanolla oli häät – kahdetkin – ja saimme tyytyä häävieraidenkatseluun. Loppumatkalla Haapsaluun ei ollut yhtään kahvilaa, joten ajoimme yhtä kyytiä Laine-kyplylähotelliin meren rannalle vain puoli kilometriä keskustasta. Lämpötila läheni hellerajaa.
Kypärän puhdistus ja helpotusta janoon. Ehdimme nauttia myös kylpylän palveluista ennen ruokailua. Ruoka oli hyvää ja edullista. Tanssiorkesteri soitti lähes pelkästään meille ja ainakin ryhmämme naiset ottivat ilon irti korkkarit kattoon” -tyyliin. Illalla kävelimme vielä keskustaan ja totesimme kaupungin viihtyisäksi.
Sunnuntai valkeni aurinkoisena, mutta matkaan päästyämme taivas tummeni ja keli viileni. Virossa käytetään vielä paikoin ”sirotepintaa”, mutta muuten tiet olivat hyvässä kunnossa. Ajoimme pienempiä teitä Märjamaan kautta Raplaan ja sieltä Kurtnan mp-museoon. Ovet olivat kiinni, vaikka paikan piti olla auki. Ja olihan se tuota pikaa, kun soitimme omistajalle ja kohta ”naapurin rouva” avasi meille ovet. Paljon nähtävää pienessä museossa – niin kromipintaa kuin raatoja, joita harvemmin näkee.
Päätimme poiketa Piritan satamassa ennen laivan lähtöä. Hyvin eteni letkamme keskustan läpi ja löysimme lounaspaikan. Isolla ryhmällä liikkuessa/syödessä aikaa kuluu ja oli aika palata satamaan. Vielä pikaiset ostokset lähtöportin luona. Autokannella tapasin motoristin, joka antoi hyvän vinkin. Hanko-Paldiski -välillä seilaa FinnSailor, jolla välttää satamien/laivojen ruuhkat ja saa vähän erilaisen merimatkan. Kun vielä seisova pöytä kuuluu hintaan, voisi ensi kerralla kokeilla tätä reittiä.
markku
